tiistai 30. elokuuta 2016

Ken leikkiin lähtee

Kuuluu kai asiaan, että kun eletään pienessä kyläyhteisössä ja siellä on se yksi outo perhe mikä elää vähän eri tavoin kuin muut, niin sen perheen valintoja ja yksityisiäkin asioita sopii ruotia vapaasti kyläyhdistyksen kekkereissä ja lenkin varrella naapuriin törmätessä. Niiden outojen eloa ja oloa on mitä kätevintä lähteä taivastelemaan, kun puheenaiheet uhkaavat käydä vähiin, tai kun omaan elämään ei ole sattunut hetkeen ylimääräistä säpinää.

Hevostemme mielestä kyläläisille ei ilmeisesti ole riittänyt entuudestaan puhuttavaa, sillä menneen viikon aikana ne ovat jaksaneet pyyteettömästi huolehtia, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Kopukat nimittäin päättivät karata loppuviikon aikana aitauksestaan kolmeen eri kertaan, rikkomalla aina saman kohdan lautarakenteisesta aidastaan. Ensimmäisellä kerralla löysin pollet keskellä yötä naapurin takapihan heinikosta. Ihan kohteliaisuudesta kävin koputtamassa vielä hereillä olevan, mutta pihansa tapahtumista autuaan tietämättömän naapurinmiehen ovelle ja kerroin, että meidän poppoo se vaan täällä hänen ikkunansa alla yösydännä urheilee. Mies oli silminnähden ilahtunut siitä, että eläimet harvensivat nurmikkoa, johon hänen ruohonleikkurinsa ei kuulemma enää pystynyt. Itse siinä jahtasin tuoreesta ruohosta hullaantuneita kaakkejani ja nyökyttelin että niin joo kiva jos on kiva, mutta voisi olla vielä kivempi jos tultaisiin nurmikonleikkuuhommiin seuraavalla kerralla sitten päiväsaikaan ja luvan kanssa.

Kaakkien karkureissu kakkosella heräsimme koputukseen ovella. Antti meni avaamaan ovea ja minä jäin aavistelemaan pahaa sängynpohjalle. Kun kuulin Antin toteavan kovaan ääneen ovella, että voissaatana, aloin vetää päälle ensimmäisiä vaatekappaleita, jotka käsiini osuivat. Siinä aamutuimaan pitkiin kalsareihin ja isännän huppariin sonnustautuneena, peltoja pitkin kirmaillessa kyllä karisi unihiekka silmistä nopeasti. Lopulta saimme Popan ja Lennon pyydystettyä kaurapellosta, Antilla alkoi olla tulipalokiire töihin ja minä mietin, että vielä kun kahvia sais.

Eikä tietenkään kahta ilman kolmatta. Sunnuntaiaamuna heräsin naapurin Päiviltä tulleeseen tekstariin, jossa seisoi, että "Hepat on J:n pihassa?". En jaksanut enää saada edes sen kummempaa sätkyä asiasta, vaan vedin taas nuttua niskaan, noudin riimunnarut tarhalta, vilkaisin suomenhevosen kokoista aukkoa lauta-aidassa ja lähdin marssimaan jo tutuksi tulleelle naapuritontille.

Aita on nyt kolmannen kerran korjattu ja periksi antaneita kohtia on vahvistettu. Siltikin nukun huonosti ja ramppaan yölläkin otsalampun kanssa varmistelemassa, että sekä aita että hevoset ovat siellä, missä pitää. Meininki on siis lievästi ilmaistuna aika väsynyttä...



... Ja väsymyksestä vielä sen verran, että myös flunssa on valvottanut meidän perhettä viime aikoina. Antti köhii yöllä minkä kerkiää, omat oloni ovat olleet ainakin toistaiseksi lievempiä, mitä nyt kurkussa tuntuu olevan kaktus. Venlaan ei ole pöpö onneksi tarttunut, ainakaan vielä.

Millään en nyt jaksaisi tässä kaiken hässäkän keskellä ryhtyä sairastamaan, joten olen tankannut vitamiineja. Lisäksi olen ryystänyt omalta pihalta löytyvistä rohtokasveista keitettyä teetä. Ensimmäiseen flunssateeseokseen haudutin humalankäpyjä päänsäryn helpotuksen toivossa, mutta suoraan sanoen se oli kaikessa kitkeryydessään ihan helvetin pahaa. Maurinmalvasta, mintusta ja laventelista tehty tee toimii kuitenkin hyvin ilman humalankäpyjäkin, sillä laventeli taittaa yksinäänkin ohimojomotuksesta terävimmän kärjen pois. Maurinmalvan (Malva mauritania) kukat sisältävät mm. paljon flavonoideja, ja ovat omiaan suun, nielun ja hengitysteiden tulehduksiin ja ärsytykseen. Minttu avaa mukavasti tukkoista oloa.

 
Kirjoitettuani edeltävässä postauksessa talonetsintäprojektistamme ilmaantui eteemme ihan yllättäen ja pyytämättä aivan ihastuttava pikkuinen talo. Jätimme talosta tarjouksen, mutta niin teki perskutarallaa joku muukin. Olemme onneksi vahvoilla tarjouskilvassa, mutta koska muutama lippulappu pitää saada vielä siirtymään paikasta A paikkaan B ennen pankin lopullista tuomiota (ja koska taitaa olla moraalitonta ja ehkä jopa lainvastaista kiristää tai uhkailla toista tarjoajaa luopumaan leikistä), emme voi kun odotella, mihin asiat tässä seuraavan parin päivän aikana etenevät.

Elämme jännittäviä aikoja. Taas.


6 kommenttia:

  1. Voi ei! :D Teidän heppaset ne järjestää vähän säpinää, että ei ihan tylsäksi elo kävis.

    Peukut tarjouskilpaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä kyllä virtaa riittää keksiä ja kehitellä. Veikkaan, että se on tuo meidän teini-ikäinen oripoika mikä siellä johtaa orkesteria ja laiskanpulskea suomiputte sitten vaan hipsii perässä ruuan toivossa ;)

      Ja kiitos!

      Poista
  2. Tuttu tunne! 'pieni kylä, paljon puhetta' Välillä se pistää puimaan nyrkkiä, yleensä ei jaksa puheille korvaansa lotkauttaa.. JA täällä myös liikkeellä kaikenlaisia pöpöjä, kun yhdestä kaktus-kurkussa selvisin..tuntuu jo uudelleen pukkaavan! Arg! Verottaa voimia, vaikkei kuumetta heitäkkään! Mutta voi vitsit :)Täällä pietään sormet ja varpaat pystyssä! Toivottavasti onnaa!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, eipä noista itsekään jaksa enää niin kauheasti perustaa. Mietin vaan, että mistähän mahtavat sitten taas puhua, jos me täältä muutetaankin pois! :D
      Pöpö taidettiin meillä saada noilla pihamaan tropeilla ja valkosipulilla torjuttua, toivotaan, että nyt pysyykin poissa. Ja kiitos tsempeistä, nyt ainakin näyttää hyvältä talokauppojen osalta :)

      Poista
  3. Onpa hepoilla kovat menohalut!

    Toivon parasta tarjouskilvan kanssa. Olette ilmeisesti ostamassa kiinteistöä? Silloinhan tarjous ei ole sitova niin kuin asunto-osakeyhtiökaupassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä menohaluja riittää, se on tuo meidän parivuotias ponipoika, joka koko ajan keksii säheltää jos jonkinmoista ohjelmaa meidän päiviin. Nyt on sentään onneksi meno vähän rauhoittunut kun tuo 12-vuotias suokki tuli ponin kaveriksi, se kun ei enää joka jäynään jaksa lähteä heittämään vettä myllyyn :D

      Kyllä, kiinteistökauppaa tässä hinkataan. Asunto-osakeyhtiökaupoista ei itselläni ole kokemusta, mutta tämän vähäisen kokemukseni perusteella näin kiinteistökaupoissa voi ostaja asettaa tarjoukselle tiettyjä ehtoja, ja tarjouksesta tulee vasta noiden ehtojen täyttyessä sitten sitovia.

      Poista