perjantai 25. marraskuuta 2016

Karjaonnea ruinaamassa


Mainiota Kaisan päivää! Koska odotamme karitsointeja kevättalvella, enkä suurin surminkaan toivoisi minkään menevän mönkään, päätin viettää tämän Kaisan ihan oppikirjan mukaan. Keitin siis aamulla puuroa, kietaisin koko komeuden päälle voisilmän ja kävin lahjomassa talon vanhat haltiat. Loput puurokattilallisesta tarjosin lampaille ja samalla loime lausumahan rukouksen, jolla pyydetään "kauniilta vaimolta" karjaonnea.

 »Karina hyvä emäntä,
Hyvä rouva roukkuselkä,
Käy kujat kuuruksissa,
Läävät länkämöisilläsi,
Tuo mulle vasikkalykky
Härkälykky häilähytä,
Tuhat karvan kantajata,
Sata maijon antajata!»


Se voi olla, että oma värssyni ei ihan sanasta sanaan mennyt noin, sillä unohdin sanat muokkailin sitä vähän meidän tilanteeseemme sopivammaksi. Mutta toivotaan, ettei Kaisa ole tästä turhantarkka.

 Olen seurannut syksyn ajan lampaiden mahojen pyöristymistä ja ollut vähän kiikunkaakun, mahtaako harmaa Nuunu olla kantavana ensinkään. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, että kyllä siellä Nuununkin massussa karitsoja kasvaa (ehkä). Nuunu on vain kasvatellut karitsamahaansa enemmänkin vertikaalisessa suunnassa, siinä missä kaksi muuta tuntuvat leviävän sivusuunnassa.


Oli virkistävää huomata aamulla kuurainen maa ja kuiva ilma päivätolkulla kestäneen sateen ja räpäskän jälkeen. Kaisana kai olisi suotava olla suojasää, ainakin mikäli ensi vuoden sadosta mielii menestyksekästä. Mutta en valita ollenkaan, kunhan vaan kura kuivuu.

Jos hyvin käy, lampaat saavat muuttaa töllille uuteen pihattoon ja kurattomaan (!!!) tarhaan ensi viikolla. Talli vaatii vielä viime hetken fiksailuja, ovimattojen asennusta ja kuivituksen, ja aita täytyy viritellä iskuunsa ja sähköpaimen kytkeä. Kunhan pääsen töllille hoitamaan viimeistelyt alta pois, saavat lampaat kunnian olla meidän perheen ensimmäiset kesärantalaiset.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti