maanantai 5. helmikuuta 2018

Kohti omavaraisempaa elämää 2018: Suunnitelma






Näin kevättä kohti mentäessä on helppo inspiroitua ja innostua tulevasta puutarhakaudesta. Vähän liiankin helppo, itse asiassa. Jos jotain olen kantapään kautta oppinut sen jälkeen, kun sain ensimmäisen kasvimaan mentävän pihani, niin sen, että innostuksissaan haukkaa aina liian ison palan. Jo viime kesälle olin kaavaillut suuruudenhulluja suunnitelmia puutarhan ja kasvimaan suhteen, mutta se kesä hurahti niin huomaamatta eläinsuojia rakentaessa ja alati vahtimista vaativan taaperoikäisen keskeyttämänä, että saimme nippanappa kasvatettua salaatit ja uudet perunat itse. Tuleva kevät on näin ollen ensimmäinen, kun pääsemme ottamaan ensimmäisiä askeliamme kohti omavaraisempaa elämää täällä Kesärannassa.

Tällä kertaa olen jo ennalta päättänyt, etten lähde päämäärättömästi heiluttelemaan lapiota, vaan teen suunnitelman (mikä se on, jotain syötävääkö?), josta en lähde lipsumaan ja höntyilemään ylimääräisiä, vaikka varmasti houkutus jossain vaiheessa iskee. Tämän kauden työlistaan olen priorisoinut puhteita, joiden avulla saamme perusjutut kuntoon ja joista on hyvä lähteä kasvattamaan omavaraisuusastetta pikkuhiljaa.





Tällä hetkellä farmin to do -lista keväälle/kesälle 2018 näyttää tältä:


  • Toimivan kompostiratkaisun rakentaminen kotitalousjätteelle
  • Maakellarin kunnostus 
  • Tontin aitaaminen
  • Kasvimaalle varatun alan maanparannuksen aloittaminen
  • Muutama kohopenkki rohto- ja yrttikasveille puutarhaan
  • Zen-munkkimaisella maltilla toteutettu vihannesten esikylvö ja kasvatus

Lähtöajatuksena on aloittaa kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta. Oman kotipiirin sisällä sekä me että eläimet tuotamme yllin kyllin materiaalia, jota kompostoimalla saamme multaa vihannestarhaa varten. Maakellarin kunnostus on sikäli kiireellinen, että se mahdollistaa muun muassa marja- ja sienisadon säilömisen (ja esimerkiksi sähkökatkojen aikaan se toimii pettämättömänä jääkaapin korvikkeena). Tontin aitauspuuhat eivät ehkä äkkiseltään kuulosta oleellisilta omavaraistelun kannalta, mutta sillä on itse asiassa aika isokin merkitys: niin paljon kuin metsän eläimistä pidänkin, pidän ne mieluiten erillään armaista viljelyksistäni ja siinä toivon aidan auttavan.

Pihan kaakkoisnurkalla tyhjyyttään möllöttävä joutomaapläntti on kuin tehty isoa vihannestarhaa varten. Tällä hetkellä tuleva viljelysplantaasini on kuitenkin heinätuppaita ja jättipalsamia rehottava savipohjainen kenttä. Vaatii siis vähän työtä, ennen kuin tuo pihan sopukka konkreettisesti muuttuu juureksia, yrttejä ja vihanneksia pursuavaksi vihannestarhaksi somine kasvihuoneineen.
Sekä kasvimaalla että puutarhassa aion hyödyntää palanutta hevosenlantaa maanparannukseen ja uusien kohopenkkien kasaamiseen. Kohopenkkeihin ajattelin kylvää ja istuttaa kasvikiltamaisesti yksi- ja monivuotisia rohdos- ja yrttikasveja sekä jokusia hedelmäpuita. Koska kasvimaan saaminen viljelykelpoiseen kuntoon tulee todennäköisesti vaatimaan työtä koko kesän ajan, maltan mieleni vihanneskasvatuksen kanssa ja keskityn siihen suosiolla paremmin vasta ensi vuonna. Viime kesänä kääntämälleni takapihan pläntille ajattelin kuitenkin kylvää paria sorttia avomaankurkkua sekä kesä- ja talvikurpitsaa, ne kun viihtyvät sen suuremmitta kommervenkeittä myös palaneeseen lantaan istutettuina.


Tästä alkaen pyrin päivittämään blogissa suunnitelman toteutumista onnistumisineen ja takapakkeineen kuukausittain läpi kevään. Myös muut Omavaraisuus.org -sivuston bloggaajat kertovat blogeissaan omista suunnitelmistaan ja niiden toteutuksesta! Porukkaan mahtuu eri vaiheissa ja erilaisissa puitteissa omavaraisteluaan toteuttavia kirjoittajia, joten mielenkiintoista luettavaa on luvassa varmasti.

Täältä löydät muiden bloggaajien tämän kuun postaukset:

Maatiaiskanasen elämää
Korpikiven tupa
Korkeala
Rakkautta ja maan antimia
Olipa kerran arki
Farmer to bee
Villa Koira
Harmaa torppa

18 kommenttia:

  1. Oletko jo ajatellut, mitä teet sen suuren kurpitsasadon kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, olen ajatellut, että sille käy niin kuin viime kesän sadolle, eli joku yllärihalla tulee ja vie taimet juuri kun uskaltaudun kuvittelemaan, että yöt olisi jo tarpeeksi lämpimiä istuttaa mokomat ulos :D
      ... Mutta jos nyt sattuu, että satoa saadaan, niin sitä parempi syy kunnostaa maakellari ;) Toissakesänä kesäkurpitsat olivat menestys ja niistä kasvoi ihan jättimäisiä. Silloin söin kesäkurpitsaa päivittäin niin, että tuli jo korvista ulos.

      Poista
  2. Ihana kirjoitus. Tunnistan niin tuon, että tulee haukattua liian suuri pala. Keväällä sitä tahtoo aina innostua liikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En tiedä onko se joku juttu tuossa lisääntyvässä auringonvalossa vai mistä tuossa keväthulluudessa oikein on kyse. Mutta joka tapauksessa lapasesta uhkaa lähteä joka vuosi.

      Poista
  3. Täällä toinen innostuja, lähtee lapasesta niin että heiluu vaan. Yritetään siis suunnitella ja hillitysti intoilla lapion varressa keväällä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, koitetaan pistää jäitä hattuun :D Onneksi voi aina kumminkin lohduttautua sillä, että ehtiihän sitä sitten ensi kesänäkin, jos nyt tuntuu että aika uhkaa (taas) loppua kesken.

      Poista
  4. Mukavaa oli lukea suunnitelmiasi! En olekkaan käynyt ennen blogissasi, nyt jäin seuraamaan. Täytyy jossain vaiheessa oikein ajan kanssa lueskella postauksiasi läpi ja tutustua teihin kunnolla!
    Mukavaa viikonalkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jäit seurailemaan! Mä olenkin sun blogiasi jonkun aikaa tässä seuraillut, hauska huomata että täällä samoilla seutuvilla asustaa muitakin omavaraistelusta innostuneita bloggaajia :)
      Kivaa viikkoa sinne teille myös!

      Poista
  5. Oii, tsemppiä keväthommiin! Meilläkin on piha vähän niin ja näin, paljon olisi tekemistä. Jotain on kuitenkin valmiinakin jo, on ihanaa kun voi miettiä kasvihuonehommat valmiiseen kasvihuoneeseen. 😊

    Maakellari kuulostaa kiinnostavalta! Raportoithan sitten mallista ja raksahommista! 👍😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kasvihuoneesta kovasti täällä haaveilen, mutta sen rakentaminen on pakko jättää ensi vuodelle vasta! Mutta tuo on kyllä ihana tunne, kun pääsee suunnittelemaan ja toteuttamaan valmiiseen aihioon :)

      Kellariprojektista tulee varmasti kattava raportti keväämmällä! Onneksi sellainen löytyy jo valmiina, hirveä homma olisi ihan nollista alkaa sellaista tällä aikataululla tekemään. Vuosikymmenten aikana tuo on kumminkin päässyt pahasti retuperälle ja vaatii fiksailua, että soveltuu taas käyttöön :)

      Tsemppiä myös teidän kevättouhuihin!

      Poista
  6. Kiva postaus. Ihanaa, että mennään kevättä kohti ja sitten kesä tuleekin jo ja päästään toteuttamaan suunnitelmia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Omalla kohdallani tämä kevättalven puoli tuntuu aina niin pitkältä, kun sormet syyhyäisi jo päästä touhuamaan. Vaan kivaa se on toisaalta tämä suunnittelukin :)

      Poista
  7. Ihanaaaa! Kevät tulee,vaikkei ihan vielä niin ihanaa, kun saa suunnitella (tänään jo vähän katsastin mitä siemeniä on jäänyt viime vuodesta, ja suunnittelin jo vähän, että mitähän sitten tänä vuonna. Sanoinko jo, että ihanaaa 😂) Ja tottamooses, hommat levähtää, ja armoton ketutuskin kerkiää iskemään, että kuka näitä taimia käski näin paljon kasvattaa...ja ne hiton alkukesän viileät yöt, jotka vei viime vuonnakin paaaaljon taimia, tosin ehkä hieman omaa tyhmyyttäkin..) Itse aion tänä vuonna vielä tutustua villiyrtteihin enemmän,(ne on sulle himppu verran tutumpia, edellinen postauskin oli 👍) En ole oikein kun nokkosia keräillyt! Kuusenkerkkiä tekisi mieli kerätä varastoon, sitten taas ensi talven flunssapöpöjä ajatellen, täällä ollaan taas kipeänä, puuuuh! Omavaraisuus olisi mahtavuutta! Meillä kasvimaalla on suunnitteilla ensi vuodelle: paljolti erilaisia salaatteja, perunaa, kesäkurpitsaa, porkkanoita, sipulia, herneitä, jajaja.. hah! Että tälleen! 😂 Vielä, kun olisi perheessä joku, joka kävisi metällä, niin ei sitä paljon tarvitsisi kaupalla käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mäkin kyllä nautin tästä(kin) vaiheesta, kun saa pläräillä siemenluetteloita ja hypistellä viime keväästä jääneitä siemenvarastoja, ja kurkkia takapihan lumihankiin ja hahmotella mitä sitten laittaa mihinkin.. :D
      Nokkosten keräilystä se lähti aikoinaan minunkin villiyrttien keräily, ja siitä sitten kasvi kerrallaan innostuin tutustumaan uusiin lajeihin. Siitä jotenkin tykkään noissa villikasvihommissa hirmuisesti, että valtaosa niistä tuttuakin tutummista "rikkaruohoista" pitää sisällään hirmuiset määrät erilaisia ravinteita ja eri vaivoihin tehoavia ominaisuuksia :)
      Voi, se olisi tosiaan hienoa kun vielä metsästäen saisi hankittua lihaa ruokapöytään ja pakkaseen. Meillä olisi isännällä innostusta kyllä, muttei aikaa. Ehkä sitten joskus.

      Yrittäkäähän parantua siellä, ja ihanaa ( :D ) kevään odotusta teidän koko perheelle!

      Poista
  8. Ihana suunnitelma! Kiva, että löysin blogisi Maatiaskanasen Elämää - blogista :) Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan.
    Ihanaa helmikuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, että löysit! Tervetuloa :) Kurkistin pikaisesti blogiisi, täytyypä myös ehdottomasti tutustua siihen tarkemmin!

      Ihanaa helmikuuta myös sinne! <3

      Poista
  9. ihailtavaa suunnitelmallisuutta!
    Mulla tuppaa aina lähtemään käsistä nää hommat. Olen monena vuonna päättänyt laittaa vaan vähän.. etenkin niinä vuosina kun olen ollut loppukesästä viimeisilläni raskaana ja ajatus kasvimailla kökkimisestä jättimahan kanssa on tökkinyt, jostain syystä en vaan onnistu. Viimeistään toukokuussa talo tursuaa taimia niin ettei kukaan enää tiedä uskaltaako tässä kasvihuoneessa enää edes yöpyä vai aletaanko suosiolla telttailemaan. Sama nyt, en pääse edes kävelemään ja tomaatteja ja paprikaa on yhteensä kai 25 tainta :) hullu mikä hullu.

    Oli kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ihailtava suunnitelmallisuus" ei tosiaankaan kuulu vahvuuksiini, joten ans kattoa, kuinka tässä vielä käy :D Mutta juurikin tuota silmällä pitäen, että joudun kesällä jättimahan kanssa hääräämään, yritän nyt malttaa ja olla hairahtamatta sivuraiteille. Toisaalta taas, jos tässä käy kuten esikoista odottaessa ja lopetan nukkumisen viimeisinä raskauskuukausina kokonaan, niin onpahan hyvä, että on jotain puhdetta :D Mikäpäs siinä, valoisina kesäöinä kohopenkkejä kasatessa. Kyllä tämä touhu tosiaan omanlaistaan hullua mielenlaatua vaatii.

      Poista