maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kohti omavaraisempaa elämää 2018: Lähtötilanne


 Se on taas kuukauden ensimmäinen maanantai, eli toisin sanoen aika tehdä kuukausikatsaus omavaraisuusprojektimme etenemisessä. Postaussarjan ensimmäisen osan löydät täältä: Kohti omavaraisempaa elämää 2018: Suunnitelma.

Koska en ole päässyt vielä aloittamaan yhtäkään ensimmäisessä osassa listaamaani hommaa, ajattelin heti perus pessimistinä, että no jes, tästäpä tulee maailman lyhyin edistymiskertomus. Mutta vaikka ulkona vallitseekin vielä täys talvisää ja pihatöiden kimppuun pääseminen antaakin vielä odottaa itseään, on eräitä pieniä juttuja, joissa olemme kuin olemmekin edistyneet.

Syksyllä kuoriutuneet kukkopojat ovat kasvaneet mukavasti ja uusia kuoriutuu taas, joten pian saamme taas lihaa pataan ja pakkaseen omalta pihalta. Kanalasta saadaan myös munia talvisen munintatauon jälkeen.
Päätös luopua hevosten pidosta on antanut mahdollisuuden valjastaa vanha siirtotalli uuteen käyttöön. Talliin onkin nyt rakenteilla uusi kanila, johon hankitaan noiden meidän lemmikkikaneina pyörivien pitkäkorvien lisäksi jokusia villaa tuottavia angorakaneja. Ja nyt kun villa tuli puheeksi: uusi kehruuharrastukseni kai lasketaan myös etenemiseksi omavaraisuudessa, sillä toivottavasti taitojeni karttuessa saan vielä loihdittua neulomiskelpoista lankaa itse kehräten, omien lampaiden villoista. Omavaraisuutta se villasukkaomavaraisuuskin kaiketi on.

***

Lunta täällä Teiskon perukoilla riittää vielä yli polven, joten niin kasvimaan muokkaaminen, aitatolppien pystyttäminen kuin kellarin kunnostaminenkin odottelevat vielä kevään tuloa ja sulaa maata. Jo hiukan hämärtyneessä illassa koitin kumminkin napsia kuvia pihamaaltamme, jotta suunnitelmani olisivat hiukan paremmin hahmotettavissa.


Maakellari

Maakellarin lähtötilanne on se, että se on saanut ränsistyä vuosikymmenet käyttämättömänä. Kellari kuitenkin on, eli sellaista ei tarvitse alusta pitäen ryhtyä rakentamaan, ja tämä on huikean suuri plussa. Maakellarissamme on betoniseinät ja -lattia ja se on varsin vankan oloinen, mutta sisäänkäynti kaipaa akuuttia korjausta: sisäänkäynnin katosta kannattelevat puupölkyt ovat päässeet notkahtamaan, joten ne täytyy oikaista. Kellari on kärsinyt pitkään puutteellisesta tuuletuksesta, sillä jostain kummallisesta syystä katon poistoilmaputki (vai mikä oikea nimitys lieneekään) on tukittu. Kosteus on päässyt tämän vuoksi muhimaan kellarissa ja sen puiset ovet ovat lahonneet siihen kuntoon, että sisempi ovi mureni käteeni sitä avatessani, ja käteen jäi vain ruosteinen kahva. Ulompi ovi on aika samassa jamassa, eikä sitä saa enää kiinni. Kellariin täytyy siis rakentaa uudet ovet, ja ilmanvaihto tulee huolehtia kuntoon.

Korjaustöiden lisäksi maakellari vaatii perusteellista putsaamista. Huolellisen pesun päälle seinät on myös kalkittava. Hyllyjä kellarista ei löydy ollenkaan, joten sinne on kehiteltävä ja kyhättävä simppelit, toimivat ja epätasaisellakin lattialla tukevasti seisovat hyllyratkaisut.

Kunnostusta kaipaava maakellari

Kasvimaa

Kasvimaalle otollisin paikka löytyy pihamme kaakkoiskulmalta. Siinä on vanhaa pellonpohjaa, joka tällä hetkellä rehottaa nurmirölliä ja jättipalsamia. Aikeenani oli alun perin pyhittää vihannestarhalle ala, joka rajoittuisi noihin kuvassakin näkyvän (entisen) hevostarhan aitatolppiin. Nyt hevosten lähdettyä minua hiukan kutkuttaisi laajentaa vihannestarhaa vielä tolppien tuolle puolen, mutta tällä erää taidan malttaa mieleni ja pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Voihan sitä laajentaa myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Kasvimaaksi aikomani vanha pellonpohja on koko muun pihamme tapaan savimaata. Maa vaatiikin mittavia maanparannustoimia, ennen kuin siinä pystyy mitään kasvattamaan. Olen sitä varten aloittanut jo syksyllä hevosenlannan levityksen maahan, ja nyt talven mittaan olen kärrännyt lantaa odottelemaan levitystä ja lumien sulamista tulevan kasvimaan viereen. Maanparannuksen jälkeen kasvimaa saa jäädä rauhassa muhimaan ja tekeytymään, ja toivon, että ensi vuonna pääsisin siinä vihannestenkasvatuspuuhiin.

Tähän alkaa kyhäytyä kasvimaa!

Tontin aitaus


Aitaamisprojektin lähtötilanteena on karvan verran vajaa puoli hehtaaria tonttia. Niin asuinrakennus, ulkorakennus kuin eläinsuojakin sijoittuvat tontin reunoille, joten aita olisi tarkoitus pystyttää kulkemaan rakennusten väleissä. Lammashaan aitaus rajaa tonttia jo osittain, ja ihan rantaan saakka aitaa ei ole tarkoitus pystyttää. Pihamme on onneksi melko tasaista maata ja sen vuoksi aidan pystyttäminen on suht koht helppo juttu, kunhan vain kunto kestää takoa aitatolppia kovaan savimaahan. Lisäksi meidän täytyisi ratkaista, miten saada aidasta sekä kivannäköinen että kyllin tiheä ja korkea, jotta se pitäisi metsän eläimet poissa puutarhasta ja kotieläimet omalla pihalla.

Pihapiiriä, joka kaipaisi aitaa ympärilleen.

Puutarha

Puutarhamme ei, ikävä kyllä, ole mikään tyypillinen 100-vuotiaan talon pihapiiri perinneperennoineen ja vanhoine, käkkäräoksaisine hedelmäpuineen. Marjapensaita sieltä sentään onneksi löytyy senkin edestä. Vuosien hoitamattomuudessakin on ollut puolensa, sillä rehottavalle pihamaalle on päässyt leviämään muutamia erittäin tervetulleita rohtokasveja, kuten mäkikuismaa, nokkosta, poimulehteä ja siankärsämöä. Näille kasveille aion jättää jatkossakin tilaa puutarhassamme, ja se saa muutenkin olla rauhassa vähän villi. Sinne tänne kasailen kuitenkin ajan ja jaksamisen puitteissa kohopenkkejä, jotka mukailevat luonnonmukaisesti pihan polkuja ja villikasvien valtaamia alueita. Niihin istutan kasvikiltaperiaatteella erilaisia kukkia ja yrttejä, silmälläpitäen ennen kaikkea kasvien hyödyllisiä ominaisuuksia. Myös hedelmäpuille löytyy pihamaalta varmasti omat paikkansa.

Takapihanäkymää viime kesältä.


Kuten viimeksi, myös muut Omavaraisuus.orgin bloggaajat ovat kirjoittaneet omat kuukausikatsauksensa tämän vuoden omavaraisuusprojektiensa parissa! Olen innolla odottanut, että pääsen lukemaan läpi muiden omavaraistelijoiden kuulumisia, joten nyt nappaan kupin kuumaa, otan lokoisan asennon ja ryhdyn lukemaan, mitä inspiroivaa blogeista löytyy tällä kertaa. Suosittelen lämpimästi tekemään samoin!

Muiden postaukset löytyvät täältä:
Korpikiven tupa
Olipa kerran arki
Korkeala
Villa Koira
Maatiaiskanasen elämää
Isontalon elämää
Rakkautta ja maan antimia
Mrs Sinn
Farmer to bee

16 kommenttia:

  1. Paljon teillä on puuhaa odottamassa lumien sulamista :) Nokkoset ovat todella maukkaita. Me rakastuimme viime vuonna nokkoslettuihin tosi paljon :) Mukavaa maaliskuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuota puuhaa riittää! Toivotaan, että lumi sulaa pian, jotta päästään pian aloittamaan työlistan lyhentäminen :) Nokkonen on ehdottomasti yksi villivihannessuosikkini, maukas, älyttömän terveellinen ja monikäyttöinen!

      Mukavaa maaliskuuta sinnekin <3

      Poista
  2. Meillä on myös tiukkaa savimaata, mutta ei lantaa. Miten ihminen voikaan kaivata pihalleen lantakuormaa :D
    Meillähän on kellari suunnitelmissa eli olisi ihan kiva päästä kurkkaamaan kellariinne sisälle ja saada siitä strategisia mittoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä yllättävää, kuinka kasa kakkaa voi tehdä ihmisen iloiseksi! Tämän hulluuden taitavat tosin vain puutarhaihmiset ymmärtää ;)
      Kellarista tulee varmasti pian tarkempia speksejä, yritän päästä heti ensimmäisenä työlistalta juuri kellarin kimppuun joten toivottavasti pääsen jo huhtikuun postauksessa kertoilemaan kellarista ja sen edistymisestä!

      Poista
  3. Meilläkin kellarin kunnostus edessä. Piti tehdä se jo viime vuonna, mutta ihan ei aika riittänyt, vaikka sain kuitenkin siihen kuntoon, että siellä alkusyksyn säilöin jättikurpitsoja. Ehkä ens kesänä sitten! Olisipa siis kiva kuulla tästä projektista etenkin vertaistukea 😊 Ja totta, ihan lukea näitä juttuja - ja nyt olla itsekin ihan yhtenä jutun tuottajana. Huippujuttu tämä yhteispostaussarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän, mikäli olosuhteet vähänkin sallivat, päästä kellarin kimppuun jo niin että saisin siitä ensikuun postaukseen jotain päivitettävää :) Se olis semmoinen juttu, mikä olisi nyt kiireellisin saada kuntoon syksyä ajatellen!

      Poista
  4. Nyt ainakin kerkeät suunnitella, kun ei ole kiire hommiin niin kauan, kun lumi on maassa. Sitten sen paniikin voi antaa iskeä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, jep, perinteinen "miten niin juhannus muka meni jo" -paniikki :D Ja hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, että tässähän ollaan jo hyvällä mallilla ;)

      Poista
  5. Oi maakellari. Niin oma haaveeni, joka ei tänäkään vuonna vielä toteudu. Voimia uurastukseen kun lumet vaan poistuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kellari oli kyllä iso syy sille, miksi tätä paikkaa katsoessa niin innostuin. Oli myös vuosia minun haaveenani, mutta aikamoisen työläs se on alusta pitäen tehdä. Kiitos tsempeistä ja myös sinne puhtia puuhiin, ei taas luulisi kauaa menevän kun yhtäkkiä huomaa jo lumien lähteneen :)

      Poista
  6. Se jättipalsami on pahuksenmoinen riesa. Olen ollut WWF:n leirillä poistamassa sitä Helsingin rannoilta. Ihan hirveä homma, kun se on päässyt leviämään ja kasvamaan isoiksi alueiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hitonmoinen riesa tosiaan. Täällä meillä sitä on hirveät määrät, naapurin kesämökin pihalla varsinainen pelto oikein. On sieltä sitten levinnyt tähän meille ja nyt yritän epätoivoisesti raivata omasta pihasta jättipalsamivapaata vyöhykettä. Epätoivoinen taistelu, mutta pakko yrittää tai muuten koko piha peittyy siihen perhanan kukkaan.

      Poista
  7. Hyvältä näyttää, kellari on kyllä varsinainen aarre kun se on kunnossa. Samat puuhat tehtiin meillä kellarin kanssa. Tilasin kellarin ovet puusepältä, niin saatiin tehtyä. Kun on tuhat rautaa tulessa niin välillä kannattaa käyttää ammattilaisia joihinkin hommiin.

    Jättipalsamia löytyy meiltäkin, aiempi asukas oli tykännyt siitä ja sitä oli ihan joka paikassa. Lampaat söi osan, mutta tienvarrella on vielä ja siitähän se leviää jos ei sitä kitke ajoissa. Onneksi se kuolee kun riipii ennen kukintaa kasvin kuivumaan. Se on ikävä kasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puusepältä tilaaminen ei olisi ollenkaan huono idea, meillä vaan tuo isäntä tuppaa olemaan sitä sorttia, että haluaa väkisin tehdä kaiken itse. Mä olen kyllä myös sillä kannalla, että välillä täytyy vaan ulkoistaa noita hommia ja maksaa vähän ekstraa siitä, että ammattilainen tekee. Se sopivissa paikoissa säästäisi aikaa ja hermoja...

      Mekin kitkettiin koko viime kesä jättipalsamia ja syötettiin lampaille, ja kanojen suurta huvia oli popsia siemenet kodista. Uuhet ei palsamiin koskeneet mutta omalla pihalla kesän viettäneet pässipojat sitä kyllä popsivat mielellään. Toivon, että tuolta kasvimaalta saisin kasvin hävitettyä kuorimalla pintakerroksen kokonaan pois. Jos jättipalsamista jotain hyvää on keksittävä, niin se, että se kasvattaa sentään ihan pintaa myöten menevät, helposti kitkettävät juuret.

      Poista
  8. Tekemistä riittää ensi kesänä :D
    Mitä materiaalia teidän maakellari on? Onko se kivistä tehty? Meillä on siirretty ja siirretty farmin maakellarin kunnostamista ja kyllä se vaan jossain vaiheessa täytyy ottaa työn alle. Kiviä on katosta jo niin paljon pudonnut ja se on jopa vaarallinen käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KYllä, ei me suotta tätä meidän farmia työleiriksi tituleerata ;D
      Mä en ole sen tarkemmin tuota tonkinut, seinät ja lattia ainakin on ihan jotain betonihommaa. En tiedä sitten, onko betoni vain pinnoite vai mitä mahtaa tuo kokonaisuus olla syönyt... Täytyy sitäkin tarkemmin koittaa tutkia kunhan pääsen oikein kunnolla kellarin kimppuun puuhailemaan!

      Poista